Lisätiedot taiteilijoista

Taiteilijan nimeä klikkaamalla pääset taiteilijan kotisivulle.

 

Akhmetgalieva, Tanya

FAAAkhmetgalieva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvataiteilija, taidegraafikko, s. 1983, asuu ja työskentelee Pietarissa ja Moskovassa

Tanya Akhmetgalievan näyttävien teosten toteutustapa vaihtelee maalauksesta ja ompelusta grafiikkaan ja installaatioihin. Taiteilijan lankatyöt sopivat hyvin esille Finlaysonin tehtaaseen, jossa valmistettiin ennen vanhaan puuvillalankaa ja tekstiilejä. Akhmetgalieva on saavuttanut laajaa kansainvälistä huomiota. Taiteilijan teoksia on Suomessa mm. Saastamoisen säätiön ja Espoon modernin taiteen museon, EMMA:n, kokoelmissa.

Tanya Akhmetgalievan taiteessa taidokas käsillä tekeminen yhdistyy sujuvasti nykyajan trendeihin ja poptaiteen estetiikkaan. Taiteilija käyttää lankojen luomia mahdollisuuksia kekseliäästi hyväkseen kuvatessaan populaarikulttuurin ilmiöitä; digitalisoitumisen värittämää todellisuutta, verkostoitumista, julkisen ja yksityisen rajan hämärtymistä sekä individualismin tavoittelua.

Akhmetgalievan teokset ovat kuin käsityöläisversioita Instagramin tai Facebookin päivityksistä; kuvia uusista hankinnoista, selfieitä ja kaverikuvia. Nykyaikana melkein mikä tahansa on julkaisemisen arvoista, ja todistamme omaa olemassaoloamme rakentamalla kuvallisen todellisuuden nettieetteriin – oli se sitten totta tai ei. Akhmetgalieva tutkii taiteellaan myös omia muistojaan ja uniaan. Ompelutöiden langat kutovat katsojan vahvasti mukaan kokemukseen.

 

Ala-Maunus, Petri

FAA16_PetriAla-Maunus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taidemaalari, s. 1970, asuu ja työskentelee Helsingissä

Petri Ala-Maunus maalaa suurikokoisia fantasiamaisemia, joissa pikkutarkka realismi yhdistyy unenomaisiin näkyihin ja mitään häpeilemättömään romantiikkaan. Uhkeat metsät, putoukset, meren aallot ja dramaattinen valonkäyttö ovat sukua 1800-luvun Düsseldorfin koulukunnan ja romantiikan ajan maisemataiteelle.

Ala-Maunukselta on FAA:ssa esillä suurempi kokonaisuus Kuusvooninkisessa ja yksi suuri teos Finnkino Plevnan aulassa. Maalausten aiheet on koottu erilaisten maisemien osista. Ala-Maunuksen työhuoneella on 40–50 maisemakuvaa, joista hän valitsee teoksiinsa yksityiskohtia ja keksii loput itse. Uusimmissa maalauksissa on tahroja, samanlaisia, joita on hänen printatuissa maisemakuvissaan. Katsojan suhde maalaukseen muuttuu, kun hän ymmärtää tarkastelevansa maalausta maisemakuvasta eikä maisemasta. Toisaalta maalaus muuttuu samalla todemmaksi: vaikuttaa kuin sen mallina olisi todellinen valokuva.

Elokuvateatterissa sijaitsevassa teoksessaan, There is a Place in Heaven for Me and My Kind, Ala-Maunus on yhdistänyt satumaisen kauniiseen maisemaan populaarikulttuurista tutut, irvokkaat hahmot. Elokuvamaailman hirviöt ovat päässeet paratiisiin, jossa näyttävät varsin tyytyväisiltä. Ovatko he saaneet rauhan sielulleen vai onko kuvaelma näennäisen tyyni? Kohti katsovat hahmot ottavat meidät mukaansa maisemaan: tältä huviretkeltä ei ole välttämättä pääsyä ehjänä takaisin.

 

 

Halinen, Kaisaleena

FAA Kaisaleena Halinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä, s. 1973, asuu ja työskentelee Espoossa

Kaisaleena Halinen työskentelee monipuolisesti veistosten ja tilallisten teosten parissa. Hänen tekemiselleen on luonteenomaista kokeilu, uusien tekniikoiden ja materiaalien opettelu sekä virheet ja sattumat, jotka usein johtavat uusiin ideoihin ja uusiin tapoihin käyttää materiaaleja. FAA:ssa olevista teoksistaan hän kertoo seuraavaa:

Dagen efter, on puun musta puku, joka on jätetty juhlien jälkeen lojumaan lattialle. Olen päällystänyt kokonaisen puun silikonilla, ikään kuin ottanut puusta silikonimuotin tai tehnyt puulle uuden kuoren, sitten avannut tämän kuoren puun ympäriltä, poistanut puun ja lopulta ommellut ’puvun osat’ uudelleen yhteen. Jäljelle jää vain puun musta puku.”

Kuiskaaja on karvakankaalla päällystetty puu. Runko on omenapuun, mutta oksat ovat useasta eri puusta ja puulajista, eli teos on hybridi. Toivon, että teoksella on mahdollisimman laaja kirjo tulkintoja. Itselleni se on kuiskaava hahmo metsässä, joka voi muistuttaa muita vuorosanoista tai muistuttaa olemassaolollaan.”

Liputuspäivä liput olen tehnyt mustista tekohiuksista. Historian merkkihetkillä on aina varjopuolensa, ja voittajaa juhlittaessa unohtuu häviäjän olemassaolo. Työ on kunnianosoitus hetkien ja asioiden varjopuolille. Kantoteoksia ideoidessani aloin pitää kantoja eräänlaisina persoonallisuuksina. Suurten kantojen kanssa työskentely oli aikaa vievää ja työlästä, mutta tajusin, että pystyisin yhtä hyvin ilmaisemaan ideoitani myös pienempien puiden kantojen kautta.”

 

 

Heimonen, Samuli

FAA Samuli Heimonen2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taidemaalari, s. 1975, asuu ja työskentelee Kangasniemellä

Samuli Heimonen nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2008 Vuoden nuori taiteilija -tunnustuksen myötä. Heimonen on tunnettu suurikokoisista maalauksistaan, joissa on pääosassa eläin. Oriveden opiston opiskeluvuodet toimivat käännekohtana nuoren miehen taiteilijan tiellä; suhtautumisessa taiteeseen, tekijöihin ja maailmaan yleensä.

Aihemaailmansa syntyä Heimonen kuvaa seuraavasti: ”Tekijänä minua kiinnostavat sellaiset tunteet, jossa mielenkiinto ja pelko sekoittuvat. Sellaisen asian kohtaaminen, joka on jännittävä, miltei pelottava ja kuitenkin niin mielenkiintoinen, että se vetää puoleensa, on järisyttävää. Monissa teoksissa on viljelty sellaisia aineksia, jotka ainakin minulle nostavat nämä tunteet pinnalle.”

Viimeisimmissä teoksissaan taiteilija yllättää uudenlaisella otteella. Hehkuva värimaailma korostaa maalausten sadunhohtoista tunnelmaa, jossa peurat, lampaat, ihmiset ja sudet käyskentelevät. Teosten sanoma vie kuitenkin syvemmälle alitajunnan sokkeloihin.

Susimuotokuvat kiehtovat intensiivisyydellään. Suden hahmo on toisaalta pahaenteinen ja uhkaava, toisaalta yksinäinen ja ulkopuolinen. Se on myös täynnä voimaa ja vapautta. Samuli Heimonen tutkii suden ihmismieleen heijastamaa kuvaa, varjoa joka vielä on tuntematon kantajalleen. Taiteilijan lähtökohtana on näyttää, miten asiat ovat suhteessa ihmiseen. Maalausten merkitykset kasvavat monikerroksisiksi.

 

 

Jylhä, Pekka

FAA Pekka Jylhä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä, 1955, asuu ja työskentelee Espoossa

Suuri yleisö tuntee Pekka Jylhän erityisesti Finlandia-talon lähellä olevasta Urho Kekkosen muistomerkistä (2000) sekä jänisaiheisista installaatioista. Jylhä yhdistelee kekseliäästi orgaanisia ja keinotekoisia materiaaleja. Hänen teoksissaan ihmisen rakentaman kulttuurin merkitykset yhdistyvät usein jälkiin eläinten maailmasta.

 Kukkataivas – urbaanit kukat, 1999

Pekka Jylhä toteutti veistoksen EU-kokouksiin Tampereelle vai kokousten ajaksi nähtäväksi taideteokseksi Keskustorille. Alkuperäisessä ideassa oli mukana kuusi palloa, joista toteutui kolme. Teoksen sponsoreina toimivat silloin Finnair, Nokia ja Tampereen kaupunki. Pekka Jylhä kertoo veistoksen taustoista:

Kukkataivas – urbaanit kukat tavoittelee keveyttä reaktiona elämän raskaudelle, pyrkimystä kohti vapautta, lentoa ja leijumista. Kuten shamaani – vapauttamalla oman ruumiinsa painosta, siirtyen lentoteitse toiseen maailmaan, toiselle tajunnan tasolle, jossa hän saattoi löytää voimia muuntaa todellisuutta. (Italo Calvino) On hetkiä, jolloin ihmiskunta tuntuu raskauteen tuomitulta ja materian paino melkein murskaa meidät alleen. Kafkan sanoin: Puhuin shamaanista ja satujen sankarista, kärsitystä puutteesta, joka muuttuu keveydeksi ja antaa mahdollisuuden lentää valtakuntaan, jossa kaikki puutteet taianomaisesti poistetaan. Muun muassa näistä ajatuksista syntyi teokseni Kukkataivas – urbaanit kukat.”

 

 

Kivinen, Tiina

FAA_Tiina_Kivinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taidegraafikko, s. 1971, asuu ja työskentelee Espoossa

Tiina Kivinen tunnetaan sekä syvän mustaa väriä korostavista mezzotinto-töistä että maalauksellisen herkistä monotypioista. Kivisen töille on ominaista pienet vedossarjat. Muutaman vedoksen jälkeen laatta jatkaa usein elämäänsä, kun taiteilija muuttaa laattaa ja käyttää sitä seuraavassa työssään.

Kivisen lapsuus täyttyi piirtämisestä. Kymin paperitehtaalla työskennellyt isoisä toi kotiin isoja paperirullia piirtämistä varten. Vanhemmat auttoivat avaamaan rullat, jotka olivat suurempia kuin pikkupiirtäjä. Iso paperi on vaihtunut valtaviin kuparilaattoihin. FAA:ssa nähtävät suurikokoiset teokset Kivinen on työstänyt Kuusvooninkisen tehdassalin lattialla. Työt ovat monotypioita, taiteilija on maalannut aiheet suoraan laatan pintaan. Nimensä mukaisesti monotypia on ainutkertainen teos, ja hetkellisyys kiehtoo Kivistä.

Tiina Kivisen kuivaneulan jälki on tullut vuosien kuluessa voimakkaammaksi ja hän piirtäjänä rohkeammaksi. Taiteilijaa ihastuttaa eri vaiheiden yksinkertainen eleganssi: edessä on vain neula ja kuparilevy tai kynä ja paperi.

Musta ja valkoinen ovat yhä Kiviselle tärkeät värit. Vuosien aikana mustan ja valkoisen oheen on tullut muita värejä, kuten oranssia, vaaleanpunaista ja vihreää. Luonnonelementit ovat pääosassa, ja kuvien taustalla asuu suomalainen maisema. Uudemmissa teoksissa luonnon rinnalle on tullut ihminen. Myös nykykulttuuri ilmenee esimerkiksi hashtagien muodossa teoksessa Black Hero. Pelkistetty ja pohdiskeleva luontoteema on silti yhä läsnä.

 

 

Kokko, Tapani

TapaniKokko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä, s. 1969, asuu ja työskentelee Orimattilassa

Tapani Kokko varttui Pudasjärven Kokkokylässä kotitilan lehmien, possujen ja luonnon ympäröimänä. Paikallinen taiteilija, Kari Tykkyläinen, vaikutti tekemisellään ja persoonallaan Kokon taiteilijaksi tulemiseen. Turvatakseen tulevaisuutensa Kokko hankki ammattikoulutuksen sähköasentajana. Hän teki hanttihommia, soitti rumpuja bändissä ja toimi Kari Tykkyläisen apulaisena. Ehtipä Kokko kouluttautua myös puusepäksi ja eräoppaaksi sekä ajaa taksia.

Kuvanveisto alkoi kiinnostaa nuorta taiteilijanalkua yhä enemmän. Kokko pääsi Kuvataideakatemiaan ensimmäisellä yrityksellä opinahjon historian suurimmilla näytetöillä. Puusta tuli tärkein materiaali, ja pojat jättiläismäisine peniksineen korostuivat aiheissa. Avioliitto ja poikien syntymät ovat vaikuttaneet Kokon taiteeseen.  Hän käsittelee lapsuuden teemoja sekoittamalla totuttuja asioita omaperäisesti. Harmonisen perhe-elämän vastapainoksi teosten aihemaailma on käynyt entistä rankemmaksi, ja käsittelee esimerkiksi kuolemaa ja menettämisen pelkoa.

Tapani Kokon veistoksissa yhdistyvät pikkupoikamaisen riemukas asenne, rehellinen suhde ihmisyyteen ja rouhea toteutustapa. Pihapiirin navetassa mahtuu työstämään suuriakin ideoita. Kokko tekee veistosten lisäksi kuvamaisia levyteoksia kertopuusta. Äijämäinen asenne saa vastapainoa kirkkaista, elämäniloisista väreistä.

 

Mueck, Ron (Sara Hildénin taidemuseo)

 

 

OLO

FAA16OLO

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

OLO:n muodostavat taiteilijat Pasi Karjula ja Marko Vuokola. He ovat työskennelleet yhdessä Kuvataideakatemian opiskeluajoista lähtien. Yksi OLO:n näkyvimmistä teoskokonaisuuksista, yli 50 kiillotetun teräspallon OLO No:22, sijaitsee Helsingin Hietalahdessa.

OLO-teosten sarja alkoi Tampereelta vuonna 1990, jolloin OLO No:1 oli esillä Tampereen nykytaiteen museossa. Karosen koululle on pystytetty OLO-sarjan 39. teos, se on tarkoitettu pysyväksi. FAA:ssa nähtävät teokset ovat lainassa Sara Hildénin taidemuseosta ja Helsingin kaupungin taidemuseosta. OLO:n teokset heijastavat ympäröivää maailmaa, mutta samalla asettavat kokemusympäristömme tarkastelun kohteeksi uudesta näkökulmasta.

Karjula Pasi, s. 1964, asuu ja työskentelee Helsingissä

Virroilla syntynyt Pasi Karjula on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa ja Kuvataideakatemian kuvanveistolinjalla. Taiteilija tunnetaan puuveistoksistaan, käsitteellisistä teoksistaan ja suurista installaatioistaan. Karjula oli ehdolla Ars Fennica -palkinnosta vuonna 1999.

Vuokola Marko, s. 1967, asuu ja työskentelee Helsingissä

Toijalalaissyntyinen Marko Vuokola on opiskellut Oriveden opistossa, Kuvataideakatemiassa ja Academi voor Beeldende Kunst Enschedessä Hollannissa. Vuokolan teokset ovat pieneleisiä, ne pysäyttävät näkemään asioita uudella tavalla.

 

 

Pirilä, Marja

Marja Pirilä 2016

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvataiteilija, s. 1957, asuu ja työskentelee Tampereella

Marja Pirilä tunnetaan kiehtovista camera obscura -kuvistaan, joissa arkinen maailma näyttäytyy odottamattomassa valossa. Camera obscura -tekniikkaan vuodesta 1996 erikoistunut kuvaaja tallentaa hetkiä, joissa ulko- ja sisätilat lomittuvat toisiinsa. Ikivanhan menetelmän avulla Pirilä kartoittaa elinympäristöjä ja mielenmaisemia, houkuttaa alitajuisia tunteita päivänvaloon. Hänen työskentelynsä keskiössä ovat valo ja siitä lumoutuminen.

Milavida/Nottbeck, 2016

”Olen muokannut Finlayson Art Areaa varten uuden kokonaisuuden laajemmasta Milavida-sarjasta, jonka kuvasin vuosina 2011–2013 tyhjillään olleessa Näsilinnassa. Työskennellessäni pitkiä päiviä talon autiossa hiljaisuudessa tilat alkoivat huokua palatsin vaiherikasta ja hurjaa historiaa. Tila muuttui ’pimeäksi huoneeksi’ ja se loihti esiin yhä uudestaan valokuvauksen ydintä ja taikaa.

Kuvauksissa käytin camera obscura -tekniikkaa, jossa pimennettyyn huoneeseen valo kantaa pienen reiän kautta ylösalaisia kuvajaisia ympäröivästä maisemasta. Tämän ’pimeän huoneen’ valoilmiön olen kuvannut tavallisella kameralla ja pitkällä valotusajalla. Milavida/Nottbeck -kollaasikuvat olen työstänyt yhdessä Iris Nuutisen kanssa ja ne perustuvat von Nottbeckin perheen vanhoihin albumikuviin.

Kollaasikuvien solarigrafiat olen kuvannut palatsin katolla valottamalla maisemaa useiden vuorokausien ajan, jolloin auringon kulkuradat piirtyivät paperinegatiiveille. Yhdistettynä vanhoihin albumikuviin auringon kaaret lomittuvat vanhojen muistokuvien kanssa.”

 

Suoniemi, Minna

FAA Minna Suoniemi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Videotaiteilija, s. 1972, asuu ja työskentelee Helsingissä

Minna Suoniemi työskentelee liikkuvan kuvan ja installaation keinoin. Häntä kiinnostavat häiriö, virhe ja toisin tekeminen normia purkavina mahdollisuuksina, joiden kautta eri tavoin luonnollistuneet rakenteet ja mallit voivat tulla näkyviin. Hän on käsitellyt teoksissaan naiskuvaa, valtasuhteita, perhettä ja äitiyttä tiivistäen teemansa visuaalisesti minimalistiseen mutta sisällöltään monikerroksiseen ilmaisuun.

Toinen valssi, 2013

Toisen valssin tapahtumapaikkana on uusbarokkinen Milavida. Palatsin rakennutti Finlaysonin tehtaan patruunan poika perheelleen 1898, mutta perhe ei koskaan ehtinyt muuttaa kotiin. Äiti kuoli kaksosten synnytykseen, isä puoli vuotta myöhemmin. Neljä orpolasta asui Milavidassa hoitajien kanssa muutaman vuoden. Sisällissodan aikana palatsi toimi sekä punaisten että valkoisten päämajana ja todisti veljessodan hirmuisen todellisuuden.

”Tanssi isän kanssa palatsin historian keskellä on kunnianosoitus isälle ja minua edeltäville. Isän ja tyttären suhteessa on rakkaus, omat sotansa ja rauhansa. Tärkeintä on sovinto, hyväksyntä. Olemme toisillemme läheisiä, mutta toisia. Teoksen taustalla on kiinnostukseni suomalaisen luokkayhteiskunnan kehitykseen sotavuosilta tähän päivään, joka on mahdollistanut kipuamisen luokkayhteiskunnan tikapuilla sukupolvesta toiseen monessa perheessä, ja kuinka tänä ilmiö on vaikuttanut sukupolvien välisiin suhteisiin perheissä. Keskityn ristiriitaan joka syntyy, kun oma perhetausta edustaa eri yhteiskuntaluokkaa ja jotkut käyttäytymiskoodit ja tavat tuntuvat vierailta siinä missä muille ne ovat täysin luonnollisia ja myötäsyntyisiä.”

 

 

Tanttu, Antti

FAA Antti Tanttu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvataiteilija, videotaiteilija ja taidegraafikko, s. 1963, asuu Espoossa ja työskentelee Helsingissä

Antti Tanttu on monipuolinen taiteilija, jonka tekniikoita ovat maalaus, video, filmi sekä puupiirros ja taidegrafiikka. Hän on toiminut Kuvataideakatemiassa taidegrafiikan professorina vuosina 2004–2009. FAA:ssa nähtävässä näyttelyssä on mukana puupiirroksia ja sekatekniikkaa mdf-levylle yhdistäviä töitä sekä akvarelleja.

Tantun teokset käsittelevät usein yksinäisyyttä, poissaoloa ja kaipausta. “Jokainen ihminen tarvitsee välillä yksinäisyyttä. Joskus haluaa olla yksin, joskus taas yksinäisyyttä ei kestä. Taiteilijan yksinäisyys ei ole seuran puutetta, vaan vapaan ammatin kylkiäinen.”

Puu on tärkeä materiaali Tantulle. Aiheet on kaiverrettu ensin vanerilevylle ja sen jälkeen vedostettu paperille. Puun syiden jäljet erottuvat valmiissa teoksissa. Taiteilija mainitsee erääksi lähtökohdaksi elämänpuun, jonka on toteuttanut Viikin kirkon alttaritauluun.

Espanjassa syntynyt Tanttu valitsee toisinaan espanjankielisiä nimiä teoksilleen, mikä avaa monisisältöisiä näkökulmia. Esimerkiksi Malabarista tarkoittaa silmänkääntäjää, mutta myös temppuilijaa ja jonglööriä.

Pelkistetyt hahmot monokromaattisella pinnalla luovat yksinkertaisen tyylikkään tehokeinon. Hahmot ovat surumielisiä, joskus jopa pelottavia, mutta usein niitä sävyttää myös huumori. Kuvat ovat kuin symboleja ihmisyyden syvemmistä merkityksistä ja aiheet kuin katkelmia tarinoista, joiden loppua katsoja jää pohtimaan.

 

Wallinger, Mark (Serlachius-museot)

FAA16_I2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mark Wallinger: Self Portrait (Times New Roman)

Yhteistyökumppanimme Serlachius-museot esittelee tänä kesänä päänäyttelynään Göstassa palkitun brittitaiteilijan Mark Wallingerin taidetta näyttelyssä Mark 28.5.-9.10.

Self Portrait (Times New Roman), 2012-2016

Teos Self Portrait (Times New Roman) on Mark Wallingerin omakuvien sarjasta. Teosbanderolli on esillä Finlaysonin alueen pääportin vieressä, Siperian ulkoseinässä. Mäntässä vastaava teos on vielä suuremmassa banderollissa, niin ikään tehtaan seinässä. Wallinger on toteuttanut vastaavia teoksia myös muualle, esimerkiksi Gatesheadiin.

Teosta voi tulkita eräänlaisena narsistisena manifestina. I, suomeksi minä, nostaa taiteilijaminän huutomerkkinä jättiläismäisessä koossa kaupungin keskustaan ihailtavaksi ja puhuttavaksi. Selfieiden aikakausi on nostanut ”minän” tärkeimmäksi kuvauksen kohteeksi, Mark Wallinger tekee saman pelkistetyn tyylikkäästi.

Times New Roman on perinteinen, yleinen fontti. I-muodollaan kirjain on kuin yksinkertaistettu kuva seisovasta ihmisestä. Samalla kirjaimessa on viittaus taiteilijaan: Mark on suomeksi merkki. Wallinger pitää myös kirjaimen symmetrisesta muodosta.

 

 

3D3-työryhmä

Finlayson Art Arean erikoisin näyttely tuo kolmen taiteilijan, Einari Hyvösen, Jaakko Mattilan ja J-P Metsävainion, 3D-teokset nähtäville punasyaani-lasien läpi. Esillä on akvarelleja, öljyväriteoksia, valokuvia ja video. Nimi 3D3 juontaa juurensa kahdesta aiemmasta näyttelystä: Helsingissä on pidetty 3D1- ja Oulussa 3D2-näyttely. Koska tekijöitä on kolme, heille oli luontevaa saada sarjaan kolmas näyttely.

Idea yhteisnäyttelyyn syntyi Einari Hyvösen studiolla Taidekeskus Salmelassa. Jaakko Mattila näki kollegansa näyttelyn ja vaikuttui. He pohtivat, että 3D-maalauksen voisi toteuttaa myös akvarellina. Hyvönen ja Mattila halusivat kolmoissymmetrian vuoksi mukaan kolmannen tekijän ja soittivat J-P Metsävainiolle, jonka avaruuskuvia he kumpikin ihailevat.

Teosten taustalla oli halu tuoda katsojan eteen odottamaton illuusio. Kaksiulotteisen teoksen muuntuminen kolmiulotteiseksi antaa hauskaa löydettävää. Kolmiulotteisuuden tekniikka on saanut alkunsa jo 1800-luvulla. Anaglyfinen 3D-menetelmä perustuu värien suodattamiseen, ja lasit ovat yleensä joko puna-viher- tai sini-puna-väriset.

FAA163D3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mattila, Jaakko

Taidemaalari, taidegraafikko, s. 1976, asuu ja työskentelee Helsingissä

Jaakko Mattila työskentelee usean tekniikan parissa: hän maalaa öljyväreillä ja alkydimaaleilla sekä tekee grafiikkaa. Finlaysonin alue on tuttu Mattilalle, hän käy usein tekemässä grafiikanvedoksia Himmelblaun pajalla sekä suurikokoisia maalauksia vanhoissa tehdastiloissa. Hänen tyylinsä on vähäeleinen, peruselementtejä ovat pallo ja ympyrä. Mattila hioo värisävyjä kohti täydellisyyttä ja harmoniaa. Ensi alkuun harmailta vaikuttavissa sävyissä asuu koko sateenkaaren kirjo.

Metsävainio, J-P

Astrokuvaaja, asuu ja työskentelee Oulussa

Jukka-Pekka Metsävainio on saavuttanut runsaasti kansainvälistä tunnustusta. Hänen avaruuskuviaan on mm. Daily Mailin, Discover Magazinen, NASA:n ja National Geographicin julkaisuissa. NASA on valinnut hänen kuviaan päivän pääkuvaksi useita kertoja. Metsävainion yksityinen observatorio sijaitsee Oulun keskustassa. Vaikka Metsävainion teokset ovat hyvin teknistä, hän kokee työnsä taiteelliseksi luontokuvaukseksi. Kuvaaminen tapahtuu liikkuvalta jalustalta, koska Maapallo pyörii. Kaikkien kuvien värit ovat aitoja ja valotettu taivaalta. Värien esiintuomiseen tarvitaan pitkiä valotuksia.

Hyvönen, Einari

Taidemaalari, s. 1989, asuu ja työskentelee Oulussa

Einari Hyvönen tutkii taiteensa avulla ilmiöitä, joita ei olisi muuten mahdollista kokea. Jokin väri, muoto tai tuoksu voi herättää hänessä haikean kaipauksen muistoihin. Hyvösen taide on väline matkustaa tunnetiloihin, omaan henkilökohtaiseen historiaan ja kuvitteellisiin todellisuuksiin. Elämän mysteerit toimivat hänelle innoituksen lähteinä. Hyvönen on kiinnostunut mm. avaruudesta, sen monimuotoisuudesta ja tuntemattomista ihmeistä.